Markus Pohjosen haastattelu

1. Fysiatriaan erikoistuva lääkäri Markus Pohjonen kerro itsestäsi ja siitä mitä teit ennen kuin aloitit lääkiksen?

Olen 37-vuotias perheenisä Nurmijärven Lepsämästä. Ennen lääkistä valmistuin ammattikorkeakoulusta osteopaatiksi 2006 ja ehdin tehdä niitä töitä omassa praktiikassa reilun 7 vuoden ajan. LL minusta tuli 2015 ja lähdin suoraan erikoistumaan fysiatriaan. Vapaa-aika kuluu 8- ja 5- vuotiaiden tyttärien touhuamista ihmetellessä sekä monipuolisesti aktiivisesti liikkuessa, johon aiempi kilpaurheiluharrastus on vaihtunut.

 

2. Miksi päädyit valitsemaan fysiatrian erikoisalaksesi?

Aiempi manuaalisen terapian koulutus selvästi vaikutti tähän eli hakeuduin erikoisalalle, jonka koin aiemman koulutukseni ja kokemukseni eniten tukevan. Oikeastaan tiesin jo ennen lääkistä että mikäli ovet sinne aukeavat, lähden myöhemmin mitä todennäköisimmin fysiatriksi erikoistumaan.

 

3. Olet työskennellyt selkäydinvammapotilaiden kanssa ja teet myös tutkimusta aihepiiriin liittyen. Kerro tutkimuksestasi ja miksi juuri selkäydinvammat ovat herättäneet mielenkiintosi?

Monet erikoistuvat fysiatrit varmasti ajattelevat selkäydinvammojen olevan tietyllä tavalla epämukavuusalueella esim. tavalliseen fysiatrian pkl -työhön verrattuna. Myönnän että aiemmin olin itsekin ajatellut fysiatrin urasuunnitelmista että ”ei ainakaan selkäydinvammoja”. Päädyin kuitenkin selkäydinvammakeskukseen töihin erikoistumisen keskivaiheilla ja työ selkäydinvammakeskuksessa avasi fysiatriaa sekä moniammatillista kuntoutusta ja koko toimintakykykäsitettä ihan uudella tavalla. Lisäksi selkäydinvammat ovat fysiatrian osa-alue, joka selvästi on nimenomaan meidän erikoisosaamisaluettamme ja varmasti myös alue, jonka osaamista myös muut erikoisalat arvostavat.

Samoihin aikoihin syv-keskuksessa ollessani oli käynnistymässä tutkimusprojekti, jossa selvitetään synkronoidun sähkö- ja magneettistimulaation eli PAS:n vaikutusta selkäydinvammapotilailla. Tämä vaikutti mielettömän mielenkiintoiselta, varsinkin kun alustava näyttö aiemmista tutkimuksista oli selvästi positiivinen kroonisilla syv-potilailla, joiden auttamiseen keinot aiemmin ovat olleet varsin vähäiset. Vielä kun tutkimuskokonaisuus tuli itseni kannalta juuri sopivaan aikaan niin lähdin mukaan ja omat osaprojektini kokonaisuuteen liittyen on nyt tänä vuonna aloitettu ja näistä muodostuu toivottavasti väitöskirja jatkossa. Uskon että neuromodulatiivisissa hoidoissa piilee jo nyt valtava potentiaali ja tämä alue vain kasvaa, kun teknologia ja sen soveltamisen osaaminen lisääntyy.

 

4. Miksi sinun mielestäsi nuoren lääkärin kannattaisi harkita fysiatriaa erikoisalakseen?

Ala on monipuolinen ja työllistymismahdollisuudet ovat erinomaiset. Lisäksi bonuksena erikoistumisaika on verraten helppo sovittaa erikoistuvan ruuhkavuosiin, kun päivystysvelvoitteita ei ole.

 

5. Miksi fysiatria on tärkeä ala tulevaisuudessa?

Fysiatri on eräänlainen ”toimintakykylääkäri” ja ihmisten vanhetessa ja diagnoosien lisääntyessä tulee varmasti korostumaan toimintakyky -keskeinen kokonaisvaltainen ajattelutapa potilaan parhaaksi. Lisäksi viime vuosina tavallisten tule-vaivojen hoidossa on menty koko ajan konservatiivisempaan suuntaan pois kirurgiasta ja tämä trendi tuskin on kääntymässä ja lisää fysiatrien vastuuta jatkossa.

 

6. Mikä on ollut hienointa erikoistumisaikanasi?

Olen päässyt tekemään monipuolisen erikoistumisen: Fysiatrian pkl-työtä, reunapalvelut työterveyshuollossa, työtä selkäydinvammapotilaiden kanssa sekä tutkimustyötä.

 

7. Valmistumisesi on lähellä. Oletko jo pohtinut missä ja minkälaisissa työtehtävissä tulet jatkossa toimimaan?

Tarkoitus on jatkaa työtä selkäydinvammakeskuksessa ja jatkaa myös väitöskirjaprojektin tekemistä. Lisäksi aion tehdä ”perusfysiatrin” -vastaanottoa privaatissa osa-aikaisesti.